Green Care – hoiva-alan nouseva trendi

Green Care, vihreä hoito, on hoiva-alan nouseva trendi. Green Care ymmärretään liiketoiminnaksi, jossa luontoa konseptoidaan sellaisiksi palveluiksi, joilla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Palvelujen sisällöt rakentuvat maisemasta, metsästä, vedestä, puutarhasta, eläimistä, kasveista ja luonnonmateriaaleista.

 Luonto ja luonnon moninaisten resurssien tavoitteellinen hyödyntäminen on palaamassa hoito-, hoiva- ja kuntoutusaloille. Maatalous- ja puutarhatöiden tekeminen oli Suomessa yleisesti osa hoitolaitosten arkea viime vuosisadan alku- ja keskivaiheilla. Se oli kuntouttavaa toimintaa.  Karjanhoidosta, maanviljelystä ja puutarhan hoidosta luovuttiin, kun lääkehoito kehittyi ja asenteet muuttuivat kielteisiksi hoidettavien tekemää ilmaista työtä kohtaan.

 Luonto vaikuttaa ihmisen terveyteen kolmella tasolla: luonnon näkemisen ja havainnoinnin kautta, luonnon läheisyydessä olemisen kautta ja luonnossa tapahtuvan aktiivisen tekemisen ja osallistumisen kautta.

 Tutkimuksellinen näyttö luonnon vaikuttavuudesta on vahvistunut, vaikka luonnon hyvinvointivaikutusten taustalla olevia prosesseja tunnetaan vielä vaillinaisesti. Tähän mennessä tunnistettuja, ihmisen mielen kautta toteutuvia vaikutuksia ovat luonnonympäristössä tapahtuva elimistön rauhoittuminen ja stressireaktioista palautuminen, keskittymiskyvyn elpyminen ja mielialojen paraneminen. 

 Myönteiset vaikutukset sydämen sykkeeseen, verenpaineeseen ja lihasten jännittyneisyyteen ilmenevät jo muutamien luonnossa vietettyjen minuuttien jälkeen. Positiiviset vaikutukset syvenevät sen myötä, mitä enemmän aikaa luonnossa vietetään ja mitä luonnontilaisemmasta ympäristöstä on kysymys.

 Eläinten hyvinvointivaikutuksista on myös saatu näyttöä tutkimuksissa. Eläinten läsnäolo on lisännyt geriatristen potilaiden kommunikaatiota ja sosiaalisia taitoja. Puhevaikeuksista kärsivät halvauspotilaat ovat saaneet eläimiltä tukea kommunikaatiotaitojensa parantamiseen. Vastaavia tuloksia on saatu skitspfreniapotilaiden, autisten ja vaikeavammaisten henkilöiden kanssa.

 Myös traumojen hoidossa eläinten mukana olosta on saatu hyviä kokemuksia. Eläinten tiedetään auttavan masennuksesta ja ahdistuneisuudesta selviämisessä ja parantavan keskittymiskykyä. Laitoksissa eläimiä käytetään lohduttamaan ja tuomaan rauhan tunnetta henkisesti kuormittavista tilanteista selviytymiseen.

Green Care soveltuu maatalous- ja matkailualojen ohella sosiaali- ja terapiapalveluihin, päivähoitoon, vanhus- ja vammaishuoltoon, mielenterveys- ja päihdehuoltoon, lastensuojeluun, kotipalveluihin ja päivätoimintaan. Luontoa hyödyntävät palvelut tukevat myös työikäisten voimaantumista ja virkistymistä. Green Care -palveluja toteutetaan vastuullisesti ja niitä harjoittaa koulutettu henkilökunta.

Kiinnostus Green Care –toimintaan kasvaa Euroopassa. Erityisesti Norjassa, Hollannissa, Italiassa ja Itävallassa, joissa perusmaatalous on voimakkaan rakennemuutoksen kohteena, haetaan sosiaali- ja terveyspalveluille uudenlaisia vaihtoehtoja. Green Care – ajatteluun perustuvalla palveluiden tuotannolla luodaan uusia toimeentulomahdollisuuksia maaseudulla toimiville hoiva-alan yrityksille.

 Suomessa Green Care on vielä uutta ja hakee toimintona muotoaan. Meillä jo käytössä olevia vihreän hoivan menetelmiä ovat muun muassa maatilojen käyttö kuntoutuksessa, vammaisten työ- ja päivätoiminta hevostiloilla, maatilat kehitysvammaisten työ- ja asuinympäristönä, elvyttävät ympäristöt mielenterveyspotilaiden ja ikääntyvien hoidossa, luontoon liittyvät perinnetaidot nuorten tukemisessa, viherympäristöjen kuntouttava käyttö ja hoivapalveluyrityksissä olevat terapiaeläimet, joista eksoottisimpia lienevät sisäsiistit ja vähäruokaiset alpakat.

 Toiminnan haasteita maassamme ovat tiedon lisääminen Green Caresta väestölle ja päättäjille, hoiva- ja luontoa lähellä olevien toimialojen konkreettinen yhteistyö ja verkottuminen palvelukonseptien luomiseksi, hoitomuotojen vaikuttavuuden selvittäminen, laatukriteerien luominen ja uusien koulutusohjelmien ja täydennyskoulutuksen kehittäminen. 

 Sitra on aktiivisesti mukana Maamerkit –ohjelmansa kautta kehittämässä suomalaiseen toimintaympäristöön soveltuvia Green Care -palvelukonsepteja ja standardeja. Sitran tavoitteena on edistää hyvinvointialan kehittymistä kansainvälisesti kilpailukykyiseksi toimialaksi hyödyntämällä Green Care –toimintaa. Myös työ- ja elinkeinoministeriössä seurataan kiinnostuneena alan kehitystä.

– Anitta Juntunen

Mitä kuuluu Kainuu Living Labille?

KOKO Kainuu –ohjelma on teettänyt esiselvityksen Kainuu Living Lab –konseptista. Esiselvityksen toteutti FM Tiina Suutari CLS Oy:sta. Hän esitteli esiselvityksen loppuraportin 20.5. 2011.

Esiselvitys fokusoitui hyvinvointialaan ja sen tavoitteena oli selvittää Kainuu Living Labin käynnistämisen mahdollisuuksia, tarvetta, edellytyksiä ja toimintamallia. Tiina Suutari toteutti esiselvityksen haastattelemalla keskeisten hyvinvointialan toimijoiden lisäksi kehittämis- ja koulutusorganisaatioiden, järjestöjen, yrittäjien, päivittäistavarakaupan, matkailupalveluiden, tietojärjestelmien, laitteiden ja ohjelmistojen valmistajien ja apuvälinevalmistajien edustajia sekä keksijöitä. Lisäksi hän kävi bench marking –vierailulla Agro Living Labiin Seinäjoella.  

Esiselvityksen lopputulos oli, että käyttäjälähtöiselle innovaatio- ja tuotekehitystoiminnalle ei tunnistettu riittävästi tarvetta, jotta olisi voitu käynnistää Living Labiin perustuvaa liiketoimintaa Kainuuseen. Kainuun kilpailuetuja palvelujen tarjoamiseksi maakunnan ulkopuolelle ei pystytty riittävästi yksilöimään.

Esiselvityksessä kuitenkin havaittiin, että monet kainuulaiset toimijat tekevät  eritasoisesti käyttäjälähtöistä tuotekehitystä. Niinpä pysyväisluonteisen Living lab –toiminnan synnyttäminen olisi perusteltua osana jonkun julkisen vastuuorganisaation toimintoja. Kainuu Living lab voisi toimia verkostona, jossa jokaisella toimijalla olisi oma rooli. Tällöin parhaita käytäntöjä jaettaisiin ja omaksuttaisiin verkoston jäseniltä ja jatkokehitettäisiin erilaisina caseina.

Esiselvityksessä todetaan, että Living lab –toiminta voisi synnyttää välillisesti alueelle lisää liiketoimintaa, elinvoimaa, hyvinvointia ja osallistuvuutta. Living Lab –toiminta olisi siten työkalu myös Kainuun maakunta –kuntayhtymän asettamille tavoitteille.

Esiselvityksessä Kainuu Living Labille ei löytynyt vastuuorganisaatiota, joka olisi alkanut kehittää toimintaa välittömästi. Living Lab -toiminnan aloittaminen osana Kajaanin ammattikorkeakoulun T&K&I –toimintoja on kuitenkin myöhemmin mahdollista. Parhaillaan selvitellään KOKO Kainuun ja Kamk:n Innova –yksikön  toimesta tuotehyllytoiminnan pilotointia. Mallia tuotehyllytoimintaan on saatu Savonia amk:n Living Labista. Perästä kuuluu.

– Anitta Juntunen

Työpaja ikäihmisten hyvinvointia edistävistä palveluista

KOKO Kainuun kolmas työpaja järjestettiin tiistaina 1. kesäkuuta teemalla ikäihmisten hyvinvointia edistävät palvelut. Työpajan tavoitteena oli hyvinvointialan toimijoiden kumppanuuden kehittäminen. Työpajaan osallistuikin 24 henkilöä, jotka edustivat järjestöjä, yhdistyksiä, hankkeita, yrityksiä, poliksia ja kehittämisorganisaatioita sekä Kainuun maakunta-kuntayhtymää, Kajaanin kaupunkia ja Kajaanin ammattikorkeakoulua.

Työpajan varsinainen työskentelyosuus toteutettiin tuttuun tapaan verkostokonsulttien Sinikka Suutarin ja Anneli Louhalan vetämänä tulevaisuuden muisteluna. Osallistujat kuvittelivat itsensä ajassa eteenpäin syksyyn 2013 ja kertoivat, miltä Kainuun tilanne tuolloin näyttää, kun heidän itsensä ja organisaatioidensa näkökulmasta ikäihmisten hyvinvointia edistävät palvelut ovat järjestyneet oikein hyvin. Vastauksissa pyydettiin myös kuvaamaan sitä tapaa, millä osallistujat itse olivat vaikuttaneet hyvän tilanteen kehittymiseen. Keskustelu sujui rakentavassa ja hyvässä yhteistyöhengessä, ja keskustelijat loivat seuraavanlaisia visioita vuodesta 2013:

1)      Ikäihmisten hyvinvointi on lisääntynyt merkittävästi.

Tähän ovat vaikuttaneet mm. seuraavat tekijät:

Palvelut nähdään laajempana kokonaisuutena, palvelujen lisäksi kehitetään elinympäristöä esteettömämmäksi ikäihmisille ystävällisemmäksi, esim. pankkiautomaatteja on sijoitettu alemmaksi ja ne toimivat hitaammin. Lisäksi teiden varsilla on penkkejä, joille voi istahtaa. Palvelut ovat helposti nähtävillä ja saatavilla (esimerkiksi netissä), palveluita yhdistetään (palvelupaketit) ja niitä tuotetaan kumppanuudessa. Asiakaslähtöisyys ohjaa toimintaa, asiakkaan ääntä pyritään kuuntelemaan. Lääkärin vastaanotolle pääsee Ristijärvelläkin 2x/vk.

Ihmiset osaavat pitää paremmin huolta itsestään, koska terveyden edistäminen on enemmän esillä ja tietoa on helpommin saatavilla. Ihmisten asenne on myönteinen ennalta ehkäisyyn, esim. kaatuilevat ikäihmiset käyttävät lonkkahousuja.  Vapaaehtoistyö on lisääntynyt merkittävästi ja on koordinoitu hyvin; vapaaehtoisia on saatavilla mm. hyväkuntoisista eläkeläisistä. Teknologia on kehittynyt ns. selkoteknologiaksi eivätkä järjestelmät muutu kaiken aikaa, joten ikäihmistenkin on helppo käyttää teknologiaa.  Terveystiedot ovat saatavilla netissä ja niitä voi selailla kotona.

Ikäihmisten syrjäytymisen ehkäisemiseen on luotu toimintamalli. Ylilääkitseminen on lopetettu.

Senioritaloja on rakennettu ja laitoshoidossa olevien ikäihmisten hoito on laadukasta. Osaaminen on lisääntynyt. Ammattikorkeakoulussa on aloitettu gerontologisen hoitotyön suuntautumisopinnot kahdelle sairaanhoitajaryhmälle ja lisäksi koulutuksessa on 1-2 ryhmää saattohoitoon. Ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta on valmistunut osaajia suunnittelemaan palveluiden järjestämistä.

2) Kumppanuus ja yhteistyö on kehittynyt seuraavilla tavoilla:

Omalta hiekkalaatikolta, jossa on korkeat laidat, on päästy pois. Hyviin tavoitteisiin pääsemiseksi on tarvittu organisoija, joka käynnisti yhteistyön ja loi palveluja järjestävän verkoston. Alueellisesti esimerkiksi kyläyhdistyksillä voi olla organisoinnissa vahva rooli. Tärkeätä oli sopia yhteiset tavoitteet ja laatia mittarit, joilla tavoitteiden saavuttamista mitattiin, esim. hoivakotiin siirtymisen ikä nousee. Palveluja tarvitseva saa niistä tietoa helposti. Yhteinen tavoite on asiakaslähtöisyys, ja kukin toimija on hahmottanut oman roolinsa  verkostossa tavoitteen saavuttamiseksi. Myös muualta, esim. Helsingin kaupungilta, on haettu hyviä käytäntöjä ja oppia toimivista malleista yhteistyön rakentamiseksi.

Vapaaehtoistyötä on kehitetty voimakkaammin – oman ajan luovuttajia on löytynyt ja he tietävät, minne voi ilmoittautua. Heille on järjestetty koulutusta, johon osallistuttuaan he ovat saaneet vapaaehtoispassin. Eläkeläisjärjestöillä oli jo kokemusta järjestöjen välisestä kumppanuudesta ja Viestivä Kainuu –hankkeessa on paljon toimijoita. Omaiset ja omaisjärjestötkin hoitavat tiettyjä tehtäviä. Oppisopimuskoulutusta on lisätty, pikakoulutetut eivät hoida Kainuussa ikäihmisiä. KPO on rakentanut infraa, kuituverkon, joka on toiminnassa ja johon tuotetaan sisältöjä kumppanuudessa.

Rahoitusmahdollisuuksiakin on hyödynnetty uusien rakenteiden luomisessa. Yrittäjiä palvelee yrittäjyysklinikka, josta saa tukea esimerkiksi tuotekehitykseen. Ainakin yksi yritys on  tarjoutunut tutkimusympäristöksi. Asenteet ikäihmisiä kohtaan ovat kehittyneet myönteisemmiksi.

Huolia vuoden 2013  hyvän  tilanteen saavuttamiseen liittyen

–          kun vapaaehtoistoiminta lisääntyy, myös vapaaehtoisten vastuu lisääntyy

–          oma yritys voi olla lopetusvaiheessa v. 2013

–          paljon puhetta, vähän tekoja – uusien käytänteiden juurtuminen on haastavaa

–          aito elinkeinotoiminta-ajattelu puuttuu

–          yrittäjiltä selkeä näkemys siitä, miten hyvinvointipalvelut pitäisi järjestää

–          jos hiekkalaatikot pysyvät erillään ja reunat korkeina, välinpitämättömyys lisääntyy

Miten asioita lähdetään viemään eteenpäin?

–          jatketaan työpajatyöskentelyä, kohdennettuna, niin että saadaan kumppanuutta kuntayhtymän ja muiden toimijoiden välille

–          tehdään kannanotto palvelutuotantoon ja linjataan, että palvelut halutaan tuottaa kainuulaisissa yrityksissä – kainuulainen elinkeinopoliittinen yhteistyö on tarpeen

kehitetään pienillä askelilla – pienetkin asiat ovat tärkeitä

KOKO-hyvinvointiverkoston tapaaminen 19.5., Hämeenlinna

KOKO – ohjelman hyvinvointiverkoston toimijat eri puolilta Suomea kokoontuivat Hämeenlinnan Verkatehtaalle keskustelemaan ja kuulemaan alueiden ja verkoston asioista ja hyvistä käytänteistä. Tilaisuus oli järjestetty yhteistyössä Sekes (seudulliset kehittämisyhtiöt) ry:n kanssa. Tilaisuudessa esiteltiin laajasti hyvinvointialan osaamisen ja rakenteiden kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä.

Hyvinvointialan yrittäjyydestä on tehty oppaita eri puolilla Suomea alalle yrittäjiksi aikoville.. Muun muassa ProAgria Hämeen tuottamaa Yrittäjäksi hyvinvointialalle –opasta esitteli Satu Nurmi. Myöhemmin tänä vuonna ilmestyy hoiva-alan yrittäjyyden ensimmäinen oppikirja, Hoivayrittäjyys käytännönläheisesti, Sinisen Sagan (Sari Ahlman) ja Helsingin kauppakamarin toimittamana.

Kuntapalvelujen tuotekehittämisen koulutusohjelmaan (30 op) on parhaillaan hakuaika, joka päättyy 15.6. Koulutus on pilotoitu Helsingin yliopiston Palmeniassa. Sari Hanka Palmeniasta kertoi, että kokemukset ovat olleet siinä määrin positiivisia, että koulutusohjelman toteutus jatkuu ja seuraavat koulutukset alkavat syys-, marras- ja tammikuussa. Koulutus on tarkoitettu yliopisto- ja amk-tutkinnon suorittaneille ja se toteutetaan oppisopimuskoulutuksena, jonka tavoitteena on erityispätevyys. Koulutuksessa tehdään yhteistyötä KOKO –ohjelman hyvinvointiverkoston kanssa. Tähän mennessä osallistujat ovat olleet pääasiassa julkisen palvelutuotannon toimijoita. Koulutuksen keskeinen idea on monituottajamallin tukeminen.

Iltasairaalaa ollaan kehittämässä Kokkolan seudulla, kertoi Olli Joensuu. Iltasairaala -hanke on palveluiden ja voimavarojen käytön kehittämishanke, jossa palveluja (esim. lääkärin vastaanotto, polikliiniset tutkimukset ja toimenpiteet, laboratorio- ja kuvantamistutkimukset) tuotetaan yksityisen palveluntuottajan toimesta valmiissa sairaalainfrassa. Käytännössa tämä tarkoittaa sitä, että yritys vuokraa iltaisin ja viikonloppuisin toimintaan tarvitsemansa tilat sairaanhoitopiiriltä tai kunnalta, hankkii henkilöstön ja tuottaa asiakkaille maksullisia terveyspalveluja, joissa noudatetaan valtakunnallisia hoitosuosituksia ja käytänteitä.

Sari Ahlman (Sininen Saga) kertoi hyvinvointiyrittäjyyden erityispiirteistä. Hän totesi, että hyvinvointialalla liikevaihto ja kasvu syntyy asiakkaista, ei tuotteista. Yksityisten palvelunostajien määrä on kasvanut selkeästi parin viime vuoden aikana ja tulee tulevaisuudessa lisääntymään merkittävästi. Hyvinvointialan yrittäjillä pitäisi olla tarjolla palvelukokonaisuuksia yhden tuotteen sijasta, esim. siivous, asiointi, henkilökohtainen avustaminen, jne. Hän ennakoi, että yksittäisten hoivayrittäjien pitäisi ketjuuntua pärjätäkseen tulevissa kilpailutuksissa isojen palveluyritysten kanssa. Toinen vaihtoehto on erikoistua; esim. alkoholidementikkojen hoitopaikkoja on vielä varsin vähän ja niitä tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Yrittäjien kannattaa osallistua myös oman alueensa ulkopuolisiin kilpailutuksiin, sillä kilpailutuksiin osallistuminen on aina myös oman toiminnan markkinointia ja kilpailutusosaamisen lisäämistä.

Vaasa on palkannut yritysneuvojan, jonka vastuualueena on hyvinvointialan yrittäjyyden kehittäminen.

Hoito- ja hoivatyöntekijöistä tulee maassamme pula, vaikka alan koulutusta lisättäisiin merkittävästi. Tätä ennakoiden OPTEAM on rekrytoinut 58 filippiiniläistä erikoissairaan- ja sairaanhoitajaa Suomeen, heistä 25 työskentelee erikoissairaanhoidossa Peijaksessa ja Hatanpään sairaalassa Tampereella, loput sairaanhoitajat lähihoitajina vanhustenhuollossa. Potilaiden palaute kaukaa tulleilta hoitajilta saamastaan kohtelusta on ollut erittäin hyvää.

Yrjö Westling Sekes ry:stä kertoi näkemyksiään hyvinvointialan kehittämisestä. Palvelutuotteiden kirkastamista ja konseptointia tarvitaan entistä enemmän. Myös palvelun tilaajan rooli on selvitettävä, sillä tilaajana voi olla asiakas itse tai joku hänen puolestaan, esim. edunvalvoja.  Rahoituskäytänteet ovat muutoksessa, sillä palvelun maksaa joko asiakas itse, kunta tai palveluseteli. Westling kertoi kilpailutukseen liittyen, että Tanskassa halvin ja kallein tarjous karsitaan välittömästi pois, kun tarjouksia käsitellään. Näin menetellen saadaan palvelun todellinen hinta paremmin esille. Lisäksi hän kertoi, että suurten, kansainvälisten palveluntuottajien, jotka ovat varanneet tontteja hoiva- ja palvelukoteja varten myös eri puolilta Suomea, on havaittu tekevän katetta rakentamalla mahdollisimman halvasti parakkimaisia rakennuksia vanhusten hoitokodeiksi.

Forssassa on tehty esite, johon on koottu kaikki alueen hoiva- ja hyvinvointipalveluja tuottavat yrittäjät. Mekin voisimme toteuttaa saman Kainuussa: koota yhteen esitteeseen kaikki hyvinvointi- ja hoivapalveluja tuottavat yrittäjät, jotka toimivat Kainuun eri kunnissa. Esite voisi olla myös sähköisenä niin että muualla asuavat lapset ja läheiset löytävät vaivatta tiedon, mistä he voivat  tarvittaessa hankkia (lisä)palveluja rakkaalle ihmiselle, joka tarvitsee tukea selviytymiseensä ja palveluja virkistyäkseen tai pitääkseen yllä toimintakykyään.

– Anitta Juntunen

Kainuun KOKO-ohjelman toteutus alkaa

Kainuun alueen koheesio- ja kilpailukykyohjelma KOKO 2010-2013

Työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt vuoden 2010 alusta uuden kansallisen koheesio- ja kilpailukykyohjelman, KOKO:n. Ohjelma tähtää alueiden kilpailukyvyn ja tasapainoisen aluekehityksen parantamiseen.

Ohjelman tavoitteena on tukea vuorovaikutusta ja verkottumista alueiden kesken. Sen ydinajatuksena ovat verkostojen ja kumppanuuksien rakentaminen, osaamisen siirtäminen ja kokemusten vaihto, hyvien ja innovatiivisten toimintatapojen etsiminen ja aluekehityksen muutosten ennakointi. Kainuun alueen KOKO-ohjelman toiminta-alue vuosina 2010 – 2013 muodostuu seuraavista kunnista: Kajaani, Paltamo, Ristijärvi, Sotkamo, Suomussalmi ja Vaala. Kajaani kaupungilla on juridinen vastuu ohjelman hallinnoinnista.

KOKO-ohjelmaa toteutetaan Kainuussa hankkeella, jota koordinoi Kajaanin ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitysyksikkö. Hankkeen tavoitteena on parantaa hyvinvointialan toimijoiden yhteistyötä ja toimintaedellytyksiä yhteistoiminnallisesti suunnitelluilla kumppanuuden kehittämistoimenpiteillä. Hankkeessa vahvistetaan eri toimialojen yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen kentässä sekä selvitetään kainuulaisten hyvinvointialan toimijoiden osaaminen, tarpeet ja kysyntä käyttäjäkeskeisten tuotteiden ja palvelujen kehittämiseksi.

Keskeisiä toimenpiteitä hankkeessa ovat tulevaisuuden muistelu -työpajat hyvinvointialan toimijoille, sosiaalisen median käyttöönotto alueen hyvinvointipalveluiden tuottajien verkostoitumista edistämään, hyvinvointifoorumitoiminnan ja innovaatiosessioiden käynnistäminen ja käyttäjäkeskeinen tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen (Living Lab) liittyvät selvitykset ja valmistelut.  Tuloksena syntyy hyvinvointialan toimijoiden välille kumppanuutta ja verkostoja, jotka jatkossa lisäävät alueen kilpailukykyä. Lisäksi syntyy rakenteita, jotka mahdollistavat käyttäjäkeskeisen tuotteiden ja palveluiden kehittämisprosessin.

Lisätietoja

Risto Hämäläinen
Kansliapäällikkö
Kajaanin kaupunki
GSM 0447100217

Anitta Juntunen
Yliopettaja
Kajaanin amk
GSM 044 7101 227
etunimi.sukunimi@kajak.fi

KOKO:n kansallista hyvinvointiverkostoa koordinoi Sosiaalikehitys Oy.

Hyvinvointiosaamista Vuokatissa

Matkailijoiden ja huippu-urheilijoiden suosimasta Vuokatista on viimeisen vuosikymmenen aikana kehkeytynyt myös hyvinvointiosaamisen keskus. Sen ytimessä toimivan teknologiapuisto Snowpoliksen siipien suojassa hyvinvointialan tutkimus- ja kehittämistyötä tekee kehittämisyhtiö Snowpolis Oy:n ohella useampi yliopistoyksikkö: Jyväskylän liikuntateknologian yksikkö, Oulun yliopiston mittalaitelaboratorion alainen liikunnan mittaamisen linja sekä langattoman tiedonsiirron huippuosaamista edustava CWC. Yhdessä nämä muodostavat vetovoimaisen poikkitieteellisen yhteenliittymän, joka luo puitteet alan huippututkimukselle.

Snowpoliksessa hyvinvointiajattelu nojaa vahvasti alueen perinteisiin osaamisalueisiin. Keskiössä ovat ennaltaehkäisevät hyvinvoinnin ratkaisut, joissa liikunnan ja ravitsemuksen keinoin pyritään muovaamaan ihmisten elintapoja hyvinvoinnin kannalta oikeanlaisiksi. Puhutaan ns. arkipäivän hyvinvoinnista, jossa ihminen vaikuttaa toimintakykyynsä ja terveyteensä omilla valinnoillaan unohtamatta tietenkään fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön vaikutusta. Vaikka kyse on yksilön omista valinnoista, yhteiskunnan ohjaava rooli on merkittävä ja sen vuoksi myös yhteiskunnan rakenteisiin on pyrittävä vaikuttamaan.

Snowpolis on noteerattu teknologiakeskusten sarjassa poikkeuksellisen sijaintinsa lisäksi erityisesti hyvinvointiosaamisestaan. Päätoimintalinjat – liikuntateknologia, ravitsemus ja talven teknologiat – tukevat paitsi Vuokatin osaamisprofiilia, ne ovat myös luoneet alueelle ainutlaatuisen toimintaympäristön tutkimus-, kehitys- ja testaustoiminnoille. Snowpolis on tunnustettu osaaja ja asiantuntija, mistä osoituksena maakunnallinen rooli hyvinvointitoimialan kehittäjänä sekä asiantuntija-asema valtakunnallisen aluekehitysohjelma KOKO:n hyvinvointiverkostossa.

Tutkimustoiminnan lisäksi puitteet ovat otolliset myös koulutukselle. Jyväskylän liikuntateknologian maisteriohjelma käynnistyi Vuokatissa vuonna 2005 tarkoituksena kouluttaa asiantuntijoita liikuntateknologian alalle. Samana vuonna aloitettiin liikuntateknologian tohtoriohjelma, jossa väitöskirjaansa valmistelee tällä hetkellä neljä tohtoriopiskelijaa. Snowpolis-toimintaympäristö ja Vuokatin liikunta-alueet tarjoavat erinomaiset puitteet mm. eri talvilajien tutkimukseen. Yhteistyöhankkeissa liikuntateknologian maisteriopiskelijoiden opinnäytetyöt kytketään tutkimusprojekteihin ja uuden teknologian kehittämiseen. Yhtenä vahvana tuloksena onnistuneesta yhteistyöstä ja liikuntateknologian osaamisesta on Jyväskylän yliopiston ja Mittalaitelaboratorion toimesta kehitetty hiihtoputkeen sijoitettu suksen liikutuslaite, jota on viime syksyn aikana käyttänyt testeissään myös kansainvälinen suksivalmistaja.

Hankkeiden lisäksi yhteistyötä on tiivistetty tapahtumien järjestelyissä. Tästä esimerkkinä maaliskuussa järjestettävä kansainvälinen ja poikkitieteellinen symposiumin ”SPORTS AND WELLBEING; Technological and nutritional aspects”. Järjestelyissä ovat mukana Snowpoliksessa toimivien yliopistoyksikköjen lisäksi Sotkamossa sijaitseva Biotekniikan laboratorion ja Snowpolis Oy.

Rajapintaan-työpajaraportti valmistui

Kulttuurin, hyvinvoinnin, matkailun ja liikunnan välisestä yhteydestä on nousemassa ilmiö, joka luo myös businessmahdollisuuksia ja uusia palvelukonsepteja.

Aluekeskusohjelman hyvinvointi- ja kulttuuriverkosto sekä Maaseutupolitiikan kulttuuriteemaryhmä järjestävät vuonna 2009 yhteistyössä luovien alojen, hyvinvointialan, matkailualan ja liikunta-alan yrityksille ja toimijoille alueellisia työpajoja. Työpajojen tavoitteena on verkottaa eri alojen toimijoita
yhteen sekä tiivistää julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä, koota tietoa tämänhetkisistä hyvistä käytännöistä sekä ideoida uusia tuotteita ja palveluita eri toimijoiden kesken asiakasnäkökulmasta kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tueksi ja visioida tulevaisuutta.

Lisäksi työpajojen avulla kerätään tietoa kulttuuri- ja hyvinvointipalveluista kehittämisen tueksi kansallisella tasolla: kunkin työpajan tulokset raportoidaan alueiden käyttöön ja kaikista pajoista koostetaan kansallinen yhteenveto.

Työpaja Kajaanin kaupunkiseudun toimijoille toteutettiin yhteistyössä Kajaanin Teknologiakeskus Oy:n/Kajaanin kaupunkiseudun aluekeskusohjelman kanssa 28.10.2009. Raportti työpajan tuloksista on saatavissa pyynnöstä Sari Salmelalta (etu.suku@oulu.fi).